Disclaimer: En omista Prätkähiiret sarjaa tai sen hahmoja, eikä tämä ei ole fanfic, mutta tällä ei silti tehdä rahaa. Siihen on kerätty tietoa useasta lähteestä; kirjoista, netistä ja televisiosarjoista. Se myös sisältää lainauksia. Niin kirjoista, Wikipediasta kuin piirrossarjasta. Lupasin kirjoittaa jos Sanga kirjoittaa havainnoistaa Hikkori tikkori, proffa jaksosta, jossa eniten pisti silmään miten luolaihmiset oli sotkettu mukaan soppaan. Pahoittelen, että tää on pitkäveteinen soppa, sekä siitä et kiinnostukseni keskiaikaan ja vaattehistoriaan näkyy niin törkeästi läpi. x’D Mut noita lueskelin noista aiheista amiksessa ja havaitsin ne kiinnostaviksi. Samalla taisi herätä myös sisäinen feminismini historian vääryyksiä kohtaan.
Prätkähiiret kunkku Arthurin hovissa
by Uku
Tuplajakso Pyöreänpöydän prätkäritarit ampui yli ja pahasti. Jaksoissa kun on viitteitä eri keskiaikaisiin ajanjaksoihin enempi kuin olisi lupa, mutta muuten varsinaisia faktoja on hyödynnetty vähän.
Lienee totta, että piirretty on tehty lapsia ajatellen ja varmaankin arveltu, että kun on ritareita ja katapultteja, linna ja hahmot nimetty sopivasti, niin sepä riittääkin Keski-Ajasta, että juuri tuo on sitten sitä Keski-Aikaa. Peitetään suuremmat aukot sopivasti mäiskeeseen ja lisätään Prätkikset mukaan.
Jostain taisin lukea, että Pyöreänpöydän prätkäritarit jakso olisi saanut vaikutteita Jenkki Kuningas Arthurin hovista-leffasta. Tai, että siitä olisi ollut tarkoitus tehdä samantyyppinen.
En ota kantaa siihen miksi Leipis olisi päättänyt kesken kaiken Chicagon maanryöstön loikata juuri muinaiseen Britanniaan ( Lue: Englanti ) louhimaan tinaa. Luulisi paikallisen plutolaisen hoitaneen homman jo ajat sitten… Jätän malmiasiat kuitenkin jonkun enemmän sen alan asiantuntevan pähkäilyksi.
Eniten häiritsee kuningas Arthurin legenda, joka tarjoaa osan tarinaa ja sivuhahmot tähän keski-aikaisrymistelyyn. Legendan keskeisimmät hahmot kuningas Arthur, kuningatar Guinevere, Sir Lancelot, Merlin, Morgana LeFay, Sir Modred on otettu mukaan ja suurinosa esitellään jo ensimmäisessä osassa.
Suomalaisesta toteutuksesta ei voi kuin ihmetellä miten ja miksi ihmeessä Morgana LeFay on käännetty MonaLisaksi… Ja Sir Modred Mortiksi. Seikka, joka aina herättää suurta hilpeyttä.
Mutta takaisin Keski-Aikaan. Kiteittäin sanoisin, että jaksoihin on otettu vaikutteita koko keski ajasta, joka sijoittuu karkeasti 500-luvulta 1400-luvulle. Se jaetaan varhaiskeskiaikaan, sydänkeskiaikaan ja myöhäiskeskiaikaan. Uuden ajan oppineet alkoivat puhua pimeästä keskiajasta, korostaakseen lähinnä oman aikansa merkitystään renesanssiajalla.
Keskiaikaan mielletään ritarit, linnanneidot, myytit lohikäärmeistä, jotka pitivät neitoja vankeinaan ja urheat ritarit pelastivat heitä, sekä uskottiin magiaan ja myytteihin. -Sekä siihen, että maailma oli litteä kuin pannukakku ja Aurinko ja koko Universumi pyöri Maan ympärillä. Naisia ja lapsia tuskin edes pidettiin ihmisinä. Naisilla ei ollut keski-ajalla juuri mitään päätäntävaltaa missään, ellei sattunut olemaan kuningatar. Hygieniataso oli tuolloin sangen huono ja ihmiset kuolivat melko nuorina. Myöhäiskeskiajalla raivosi myös musta surma eli rutto.
Näistä aiheista voisi jatkaa vaikka kuinka kauan.
Vaikuttaisi, että jaksoihin on adoptoitu ritarit… Myöhäiskeskiajan tyyppisin haarniskoin. Sekä hahmot Kuningas Arthurin legendasta. Kuningas Arthurin legenda puolestaan saattaa hyvinkin olla muodostunut useammasta eri henkilöstä aikojen saatossa. Yhden ehdotuksen mukaan historiallinen Arthur astuisi kuvaan jo 100-luvulla. -Siis kauan ennen kuin Prätkikset päättyvät aikakuljettimen kautta tähän myöhäiskeskiaikaiseen Camelotin maailmaan.
Seuraava Arthur-ehdokas on Ambrosius Aurelianus. Hän oli roomalais-brittiläinen sotapäällikkö, joka voitti tärkeän taistelun sakseja vastaan 500-luvulla. Sekään ei selitä Camelotia tai myöhäiskeskiajan haarniskoita ritareilla ja hevosilla.
Arthurin legendassa, josta varmasti on monta versiota kuin on kertojaa ja jota on filmattu jo niin monta kertaa… Se on ollut aikanaan melko suosittu tarina ja sitä on kuvattu myös ( virheellisesti ) myöhäiskeskiaikaisissa tamineissa. Arthurin legendan kuuluisin hetki taitaa olla se kun, kun nuori Arthur vetää miekan kivestä ja hänestä tulee Britannian kuningas. Miekka on totta kai Excalibur. Toisen tarinan mukaan Järvenneito antaa taikamiekan Arthurille.
Arthur on kuningas Uther Pendragonin ja herttuatar Igrainen poika. Tintagilin herttuan vaimoa Igrainea himoinnut Uther oli pyytänyt velho Merliniltä apua, jotta pääsisi makaamaan himoitsemansa naisen kanssa. Merlin lupasi auttaa, mutta vaati, että lemmenyöstä alkunsa saava lapsi on annettava hänelle. Tähän Uther suostui. Uther murhautti herttuan ja nai leskeksi jääneen yksinhuoltaja-herttuattaren.
Morgana LeFay on Merlinin kilpailija. Velhotar ja lumoaja, joka viettelee Merlin ja on Arthurin sisarpuoli. Morgana viettelee velipuolensakin ja saa tälle lapsen, Modredin. “Mortti” ei siis ole Arthurin veljenpoika, mutta sisarenpoikapa on. Vieläpä oma lapsi. Morgana kasvattaa Modredin. Modred haastaa lopulta isänsä taisteluun, jossa molemmat saavat surmansa. Sir Kay heittää tarinan mukaan Arthurin miekan järveen ja Arthurin ruumis lasketaan veneeseen, joka lipuu järveltä ja viedään lepäämään Avalonin saarelle, josta legendan mukaan hän palaa kun Englanti on vaarassa.
Kuningatar Guineverellä oli suhde Sir Lancelotiin. Arthur sai sen selville ja tuomitsi Guineveren poltettavaksi roviolle. Guineveren hairahdus lieneekin ollut syy Camelotin tuhoon.
Sir Lancelot puolestaan menee luostariina ja pyhittää elämänsä katumukselle.
Ei mikään sopiva iltapäivätarina lapsille, mutta muutamat oikomiset ovat silti huolestuttavia.
Morgana on alennettu Mordredin hovinoidaksi hyvänen aika sentään! Sir Lancelot on mukavasti kuvattu lähes samanlaisena, ellei pahempanakin naistenmiehenä kuin Vinski, joka tavoittelee Santtua. Siinä on itseassiassa jotain kutkuttavan sadistista ideaa.
Santtu tuskin olisi pitänyt aidosta keskiaikaisen naisen roolista, jos olisi nähnyt sen pahimmillaan. Nainen ei ollut muuta kuin kauppatavaraa perheiden välillä, lopulta hän oli miehensä orja ja alamainen, eikä naisilla tuona aikana ollut mitään nykyisistä oikeuksista. Ylhäisnaiset myös nyppivät karvansa ja pukeutuivat epämukaviin vaatteisiin. Vetoisissa linnoissa asumisesta puhumattakaan. Lisäksi… Santtuhan on punapää? Punatukkaiset naisia pidettiin keskiajalla ja vielä senkin jälkeen… noitina. Varsinkin, mikäli katolinen kirkko olisi saatu sotkettua näihin Prätkisjaksoihin. -Onneksi ei.
Mutta Santun “keskiaikaisessa” vaatetuksessa on eräitä pikkuasioita, jotka menevät paitsi myöhäiskeskiajalle, myös gotiikka-suuntauksen puolelle ja aina varhaisrenesanssiin asti… Alkanee hahmottua mitä sanoin siitä, että on vain otettu parhailta kuulostavat palat, sotkettu ne yhteen ja toivottu parasta ettei kukaan huomaa…
Santulla on jaksoissa puku ja päähine. Tyypillinen gotiikan-tyylinen, myöhäiskeskiajan ja renesanssiajan päähine… 1430-1500 luvulta. Hennin.
Hennin on kartiomainen päähine, johon kuuluu huivi. Sitä oli kartiomallisena, kaksisarvisena ja eri muotoisina. Henninin alle kasattiin omat hiukset sarveksi, kaikki muut hiukset päähineen ympäriltä nypittiin/vahattiin tai leikattiin pois. Päähine saattoi olla myös kaksisarvinen ja siihen kuului myös hiusverkot. Siitä kuitenkin on nykyaikana muodostunut sterotyypia, että kaikilla linnanneidoilla oli Hennin-päähineet, jotka olivat juuri tätä kartiomallia.
Santun puvun kaula-aukko voisi sopia myöhäiskeskiajan tyyliin. Pussihihat… Ei. Hihansuut olivat joko lattiaan yltävät tai hyvin tiukat.
Puvun väreistä en sano mitään. Tai mallista. Myöhäiskeskiajan asuihin olisi kuulunut runsaammat helmat, tiukempi yläosa. Korsetti alle, uskokaa pois. Kenties myös surcoat ja lattiaan laahaavan helman lisäksi lattiaa laahaavat hihat. Surcoat oli lattiaan asti yltävä päällysmekko, jossa oli leveät käsiaukot, joista tiukka aluspuku näkyi. -Varsinkin aatelisnaisilla.
Guineveren puku on myös pettymys. Se on kyllä lähempänä varhaiskeskiajan säkkiasuja, mutta muistuttaa tyyliltään myös kelttiläisten pukua, että muinaispukua. Guineveren asemasta kertoo vain hänen kruununsa ja viittansa. Hänen hiuksensa on myös palmikoitu varsin germaanisesti ja ovat aikaansa nähden liian lyhyet. Vallasnaiset tavoittelivat runsaita hiuksia ja jos omat eivät riittäneet, käytettiin lisäkkeitä. Vaalean hiukset olivat myös muodissa ja vaaleita hiuksia leikattiin usein vangeilta. Luultavammin Guineverellä olisi ehkä ollut huntu, joka kiertää leuan ja kruunu. Keskiaikaiset patsaat ja kuningattarien kuvat ovat usein esitetty näin.
Keskiajan hame oli malliltaan suoran pitkän paidan mallinen. Kaksi palaa ja kädentiet ja pääntie. Vyö. Päällä käytettiin päällyshametta tilanteen mukaan. Puvun alla saattoi olla kureliivi. Korsetin tapainen, jolla vyötäröä muovattiin. 1100-luvulla hame alkoi muovautua vartalon mukaan. Voi olla, että tuolloin korsettikin keksittiin ja sillä muovattiin vartaloa. Se puettiin tytöille jo näiden ollessa 1-vuotiaita! Sitä vaihdettiin sitten lapsen kasvaessa isompaan.
Henninpäähineet olivat muotia 1400-luvulla.
Santun asu puolestaan on repäisty jostain aivan muualta… Mamelukkeja myöten. Niitä hassuja alushousuja kutsutaan mamelukeiksi. Korkokengät taas ovat selvä merkki tietämättömyydestä. Keskiaikaiset jalkineet olivat pitkälle suippokärkisiä tossumaisia. Santun korkkarit muistuttavat suuresti rokokoo-ajan kenkiä. Jotka olivat aina kokoa pienemmät kuin oma jalka ja joilla ei olisi varmasti kärsinyt juosta metriäkään…
Keskiaikaisissa vaatteissa ei juurikaan ollut mitään uurrettuja kaula-aukkoja. Kaula-aukkoa alettiin uurtamaan vasta myöhäiskeskiajalla. Sitä ennen vaatteet olivat lähinnä säkkimäisiä.
Eräs asia keskiajasta ja varsinkin alusvaatteista… Ihmisillä ei edes ollut varsinaisia alusvaatteita, koko käsite “alusvaate” oli heille tunteamaton, niin kummalta kuin se voi meistä tuntua. Vaatekerrosten alla oli pitkä aluspaita, joka toimitti kuumalla säällä mekon virkaa.
Keskiajalla ei juuri vaihdettu vaatteita, usein tavallisilla ihmisillä ei edes ollut mistä vaihtaa vaatetta päälleen.
Olisihan se ollut aika roisi näky, mikäli Santun hame olisi ratkennut kriittisessä vaiheessa, eikä siellä alla olisi ollutkaan rihman kiertämää… Hänellä olisi silti voinut olla keskiaikaisempi vaatetus ja jättää koko hameen repeäminen sikseen. Olisi hiippaillut sitten siinä aluspaidassaan.
Jonkinlaiset alushousut kaiketi ilmestyivät vasta 1800-luvullla. Ne olivat pitkälahkeisia. Lyhytlahkeisiksi ne kutistuivat vasta paljon myöhemmin.
Myöhäiskeskiajalla hameen helma piteni niin, että se oli usein moninkertaisesti pidempi kuin kantajansa. Santtu olisi kompuroinut sellaisen hameen kanssa jatkuvasti. Hametta tuli myös kantaa koko ajan käsin. Siihen lyyttyy tyyliseikka, että ylhäisnaisen kauniit kalpeat kädet huomattiin, sekä se miten soljuvasti puku laskeutui, joten sitä ei kerätty laskoksille miten sattuu.
Paras juttu tuleekin seuraavaksi. Ylhäisön jalokivin, kullalla sekä helmin kirjailtuja ja koristeltuja sametti ja brokardivaatteita ei edes voitu pestä, vaan niistä huolehdittiin tuulettamalla. Ne olivat arvokkaita ja periytyivät isältä pojalle ja tyttäreltä tyttärelle. Eikä niitä pesty kertaakaan.
Ihmiset eivät myöskään peseytyneet, saati huolehtineet hygieniastaan kuten nykypäivänä. Jopa kirkko oli kylpemistä vastaan ja uskottiin vahvasti, että esimerkiksi peseytyminen oli syntiä. Likaisuus paisui sitten äärimmilleen 1500-1700 luvuilla.
Hammashygieniasta en kerro mitään… Harva nykypäivän elokuva pystyy esittämään tuon ajan historialliset pikkuasiat, kuten ne olivat. Niitä joko ei näytetä lainkaan tai yli-romantisoidaan.
Ruuan saantikaan ei ollut mitenkään turvattua. Tuolloin iti myös käsitys siitä, että naiset tarvitsivat vähemmän ruokaa kuin miehet, vaikka he saattoivat tehdä kymmenkertaisen työn miehiin verrattuna. Lisäksi historian hämärässä on vallinnut naisten kohdalla sekin, että he ovat olleet suurimman osan aikaa joko raskaana tai imettämässä lastaan.
Lancelot kutsuu Santtua piiaksi heidän ensitapaamisessaan. Piiat ja palvelustytöt olivat kastissa alhaisimpia. Puhumattakaan millaisiin ongelmiin olisi jouduttu, jos Santtu olisi pukeutunut vähääkään poikamaisemmin. Itseasiassa, Santun tiukka nahkapuku olisi luultavammin pitänyt saada arvon ritarit punaisiksi ja pyörtymään… Sekä huutamaan syytteitä noituudesta. -Jopa Camelotissa.
Tuona aikana naisen alaruumista verhosi hame. Aina, kaikkialla. Piste. Miehetkin käyttivät sydänkeskiajalla hameita, mutta ne lyhenivät ja katosivat lopulta. -Paitsi Skotlannista nähtävästi…Kunnolliset housut tulivat muotiin vasta 1800-luvulla. Tätä ennen miestenkin jalkoja verhosivat eräänlaiset sukat, jotka sidottiin vyötärölle.
Hovietiketistä sen verran, että tuskin edes itsensä paroniksi nimittäneellä plutolaisella on aidosti ollut mahdollisuutta haastaa kuningasta kaksintaisteluun. Paroni olisi vangittu ja kenties myös mestattu niiltä jalansijoiltaan. -Jo pelkästä kultarahojen tarjoamisesta linnaa vastaan.
Keskiajalla kuninkaan sana oli laki, jota itsepäisimmänkin paronin tuli noudattaa… Puhumattakaan, että paronin, kreivin ynnä muut arvot olivat kuninkaan määräysvallan alaisia nekin. -Liekö Leipäjuusto miten kauhistuttanut ritareita “petoineen”.
On itseasiassa kummalista, että Arthur kumppaneineen tuntee kaikki piirityskoneet, muttei pysty tunnistamaan Leipäjuuston koneita koneiksi. Koneiksi, jotka liikkuvat itsestään noidan/velhon ohjaamana ja vielä tarkemmin sanottuna noiduttuja koneita, joita käyttävät noidat/ihmiset. Hämmästyttävää. Linnan seppä on varmasti ollut pelokkaan kunnioittava kuullessaan metallista valmistetuista koneista, ellei peräti kateudesta vihreä.
Lisäksi sama etiketti olisi koskenut myös marsilaisystäviämme käyttäytymään siivosti kuninkaallisten läsnäolessa.
Ruokakulttuuri on myös ollut erilainen. Haarukoita ei tietenkään vielä ollut. Suolaiset ja makeat ruuat tarjottiin samaan aikaan. Kukinkaan pidoissa tuskin edes ritarit saivat riehua. Ruokien tarjoilussa liioiteltiin varsinkin kun kyse oli kuninkaallisista. Porsas saatettiin tarjota kokonaisena… linnut kenties höyhenpuvuissaan. Ruuat saatettiin koristella jopa vaakunavärein. Ruokajuomina tunnettiin jo
Kansalaiset saattoivat kurjimmillaan joutua keittämään keittoja madoista ja heinistä. -Kuten Historian kurjimmat työpaikat opetti.
1300-luvun teokseen pohjautuva oleva Onnellisen elämän opas neuvoo, että herkullisimmat osat hanhessa ovat sen maksa ja räpylät… Se puhuu myös kukonhelttojen keittämisestä ja maustamisella tietyillä mausteilla. Se kertoo maustekasveista ja jopa sen, että ilmeisesti lupiinia on syöty tuolloin ja laskee koiruohon mausteeksi. Sekä sorkkia ja muita sisäelimiä, sekä utareita, että kiveksiä ja neuvoo myös puhaltamaan hanhen nokkaan booraksia poistamaan kertymiä lihasta. Ja saatetekstissä kerrotaan miten tällainen kirja on tehty varta vasten ylhäisölle.
Niin ja onko tarpeen muistuttaa, että tuolloin uskottiin Auringon ja muiden planeettojen kiertävän Maata…
Turnajaisista sen verran, että tapahtumat oikeastaan ajoittaa taas sydän/myöhäiskeskiajalle… Välisermi otettiin käyttöön turnajaisissa 1400-luvulla. Jo vuoden 1250 tienoilla otettiin myös käyttöön tylpät peitset. Turnajaiset alkoivat menettää suosiotaan 1600-luvulla. Niissä käytettiin erityyppisiä haarniskoita kuin normaalisti ja… kilpailijoiden peitset mitattiin ja tutkittiin. -Sama päti varmasti myös muihin kilpavarusteisiin… Turnajaisten voittaja muuten saattoi saada omakseen voittamiensa ritareiden ratsut ja haarniskat. Hyvälle taistelijalle varmaankin tuottoisa bisnes.
Aatelisneidon antama huntu tai huivikohta meni sentään jaksossa nappiin… Paitsi, ettei Santtu oikeasti mikään aatelisneito ollut. -Eikä sellaisesta olisi edes käynyt, jos tosihistoriaa tutkii.
En sano mitään kannustushuudoista… Enkä sano mitään aaltojen tekemisestäkään…
Ihmettelen vain sitä miten äkkiä ne turnajaiset saatiin pystyyn ja miten vähän väkeä linnassa ja sen lähitienoilla oikein oli. Turnajaiset, kun kuitenkin olivat aikansa sosiaalinen tapahtuma, siinä missä mestaukset ja noitaroviot, että kyllä se olisi väkeä houkutellut. Linnassa, varsinkin kuninkaan linnassa väkeä luulisi olevan kaiken aikaa tulossa ja menossa…
En tiedä miltä kannalta Morganan käyttämä kivetysloitsu pitäisi ottaa. Itse näen viittauksen Perseukseen ja Meduusaan. Perseus heijasti kilvestään Medusan katseen ja leikkasi tältä pään…. Turbo heijastaa kilvestä kivetyskatseen takaisin ja kivettää Morganan, joka myös hajoaa palasiksi kun Modredin linna tuhoutuu. -Onkohan tuo loitsu sitten miten kestävää sorttia… Perinneolettamus on, että loitsuilla on ollut tapana lakata kun niiden langettaja on tuhottu…
Ainakaan tämä kuningas Arthur ei tuhoutunut lainkaan… Morganan virhelaakista patsaaksi muuttunut Modredhan pirstoutui osuttuaan tyrmän lattiaan.
Sillä olisi luullut olevan muutoksia nykyaikaan Prätkisten maailmassa.
Henkilökohtaisesti pidän Turbon tokaisusta; se kuljetin paiskas meiän jonnekin jättiläistinasolttu planeetalle… sillä siltä se alkaa yhä enemmän tuntumaan. Ei pahalla ihmiset.
Yhtä uskottavampi on selitys vaihtoehtoiseen maailmaan joutumisesta. Ehkä koko Prätkikset pitäisi suhteuttaa toiseen, vaihtoehtoiseen ulottuvuuteen, mutta siltikin juuri tämä jakso ampuu eräissä seikoissaan yli.
Näiden pikku asioiden takia en juuri ole voinut nauttia näistä tai Hikkori tikkori jaksosta, vaikka niissä muutamia meheviä vitsejä onkin. Suosikkikohtaukseni Pyöreänpöydän jaksoista on kakkososan tyrmästä poistumiskohtaus, jossa Turbo ja Moto komentavat Vinskiä olemaan hiljaa.
Katsotaanpas niitä haarniskoita sitten. Piirrossarjassa on pyritty pääsemaan mahdollisimman vähillä yksityiskohdilla, mutta haarniskoista voi päätellä silti paljon ja ajoittaa ne tyypiltään myöhäiskeskiaikaisiin levyhaarniskoihin.
Haarniskojen historiasta sen verran, että varhaiskeskiajalla oli käytössä rengaspanssarit. Varsinaiset levyistä tehdyt haarniskat ilmestyivät vasta myöhäiskeskiajalla. Niiden alle puettiin topatut rengaspanssarit. Haarniskat eivät myöskään olleet niin kömpelöitä käyttää kuin on luultu. -Erotuksena myöhempien aikojen paraati ja turnajaishaarniskat.
Haarniskoitu ritari, joka oli nuoresta asti harjoitellut haarniskassa liikkumista, saattoi helposti juosta, ryömiä, kiivetä tikkaita ja hypätä hevosen selkään ilman ongelmia. Täydellinen keskiaikainen haarniska ei painanut keskimäärin paljon enempää kuin 25 kiloa, ja sen paino jakautui hyvin tasaisesti ympäri vartaloa. Se on huomattavasti vähemmän kuin tämän päivän sotilaiden kantama täyspakkaus.
Vau.
Niin ja vain rikkailla aatelisilla oli niihin varaa. Tavalliset jalkamiehet muistaakseni saivat pukeutua muunmuassa kovetetusta nahkasta ja teräslevyistä tehtyihin nuttuihin ja rengaspanssariin.
Ritarit taistelivat peitsin ratsailla ja miekoin jalkaisin. Taisteluun osallistui jalkaväkeä, johon kuului keihäsmiehet, linkomiehet ja jousiampujat, jotka olivat aseistautuneet pitkin jousin. -Varsinkin britit…. Britit nimittäin suosivat pitkää jousta, kun taas mannermaalla suosittiin varsijousta. Semmoinenkin tiedonmuru, että pitkäjousella pystyi ampumaan 12 nuolta minuutissa, varsijousella minuutissa pystyi ampumaan kaksi lyhyttä nuolta, mutta niiden iskuvoima oli suurempi.
Camelotin ritareille oli jostain syystä eksynyt sangen epäbrittiläiseen malliin varsijouset…
Tiedän, että unodin jotain, mutta ehkäpä jaksot pitäisi katsoa sillä silmällä, että Leipis rosvoaa jälleen kerran kirjaa…
Lähteisiin;
Wikipedia
Bella donna – Kaari Utrio
Keskiajan ritarit
Eevan tyttäret – Kaari Utrio
Venus – naiskauneuden tarina – Kaari Utrio
Onnellisen elämän ohjekirja 1300-luvulta
Jotka kaikki ovat myös suositeltavaa lukemista. Näitä juttuja että varmasti kuule historian tunneilla, ne pitää lukea itse. Suosittelen myös katsomaan muutaman jakson Historian kurjimmat ammatit sarjaa. Hissantunnit painottuvat mielestäni vain kuiviin vuosilukujen muistamiseen… sen sijaan, että olisi opetettu jotain entisaikojen ihmisten elämästä ja mistä tahansa kiinnostavammasta kuin vuosiluvut ja taistelut. <..<’
